perjantai 25. joulukuuta 2015

Pikkupöllö ja nappitossut

Nyt saa jo esitellä tämän vuoden joululahjat! Tämä taisi olla ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun kaikki koukuille ja puikoille viritetyt työt itseasiassa valmistuivat jouluksi. Toki yli puolet suunnitelmista jäi toteuttamatta, mutta ensi jouluksi jäi muistikirjaan hyviä ideoita. Ehkäpä aloitan vielä aikaisemmin tänä vuonna! Lahja per kuukausi ei ole ollenkaan huono idea!

Nämä lähtivät erään Ihanaisen pakettiin tänä vuonna:

 

Pöllö on koottu virkatuista afrikankukista ja lopuksi täytettu vanulla. Itse kukkaset ovat niin tiivisti virkatut ettei vuorta tyynyn tarvinnut laittaa. Pöllön muodostaminen olikin vähän hankalampaa kun kuva oli omassa pääässä. Kyllä se sieltä muutaman purkukerran jälkeen lähti muodostumaan.



Ohjeen kukkasiin löytyy vaikkapa Kodin Kuvanlehden sivuilta. Siitä lappusia värkkäämään ja tyynyjä vääntämään! Taidan kevään aikana väsätä lapsellekin tällaisen, varsinkin kun hämn sai viime viikolla ihka oman ja uuden huoneen!

Töppösiin ohje löytyy Garnstudion sivuilta. Ihanat, helpot sekä nopeat tehdä! Lahjan saaja on kuuluisa nappikoruistaan, joten olihan niitä nappeja jonnekin kiinnitettävä. Nämä ihanat napit löytyivät Mäen huopaa ja lankaa- käsityöliikkeestä. Liikkeen kierrätysnappivalikoima oli ihastuttava! Sinne jäi monet tulevien neuletakkien napit odottamaan! 



Ja löysihän se joulukuusen mattokin paikkansa kuusen alla! Prässäystä ei tosin kerennyt enää suorittamaan. Matto on ollut valmiina jo kuukauden, mutta toki aatonaattona sain vasta langat siitä pääteltyä! Nyt jatkan uudet villasukat jalassa omien käsitöiden tekemistä. Tätä on odotettukin! Tunnelmallista ja ihanaa joulun jatkoa kaikille!




torstai 12. marraskuuta 2015

Joulu tulla jolkottaa...

Juttua ei ole oikein viime aikoina syntynyt. Syy on se, että Joulupukin pajassa puikot viuhuvat epätoivoisesti viikkojen vähetessä. Yhdestäkään tuotoksesta ei voi laittaa etukäteen kuvaa, sillä lahjansaajat arvaisivat välittömästi mitä tulossa on aattoillan paketeista. Joten säilytetään jännitystä hetki vielä. Itsellä säilyy jännitys siitä, valmistuvatko paketit koskaan.

Tuon sinapinkeltaisen huivin edellisestä postauksesta olen toki saanut valmiiksi. Siinä se on mytyssä keskellä lehtikasaa:



Tuo neulekuvio (eihän tuosta mitään selvää saa, mutta ei ollut parempaa kuvaa tähän hätään) syntyy yksinkertaisesti pidennetyistä silmukoista. Garnstudion sivuilta löytyy ohje tähän. Tuossa huivissa kiersin langan aina kolme kertaa puikolle (silmukoita oi kahdeksalla jaollinen määrä), kiertojen määrä riippuu langan paksuudesta sekä omasta mausta. Väliin neulotaan ainaoikeaa, tuossa huivissa tein joka toisella viisi kerrosta ja joka toisella kuusi kerrosta. Ihan vain siksi, että en osannut laskea kerroksia enkä virheen huomatessani enää jaksanut purkaa. Aina oikean jälkeen neulotaan langankierteet. Eli jokaista oikeaa silmukkaa neulottaessa kierretään lanka niin monta kertaa puikolle kuin halutaan. Seuraavalla kerrosella langankierteet puretaan oikean puolen puikolle kahdeksan silmukan ryhmissä. Neljä ensimmäistä siirretään taakse ja tämä "solmussa" oleva silmukkaryhmä siirretään takaisin vasemmalle ja neulotaan normaalisti. Sama toistetaan puikon loppuun saakka. Tuo tekniikkavideo on aivan loistava, allekirjoittaneen ohjeet tuskin ovat!

Koska joulu tulla jolkottaa salakavalasti ja rrrrakastan joulua, päätin virkata maton joulukuusen alle. Lopullisen tuotoksen näette sitten myöhemmin, tässä esimakua. Ihanan pirteä ja paksun langan ansiosta valmistuu tuota pikaa! Ohje ei toki ole omasta päästä vaan tuolta samaiselta Garnstudion sivustolta, jossa on muuten ihan loistavia ilmaisia ohjeita! Käykää kurkistamassa!




Tänään posti toi vielä ihanan syntymäpäiväyllätyksen silloin vielä tuntemattomalta ihailijalta. Minulla on onni omistaa kasa ihania ystäviä, jotka tuntevat minut perinpohjaisesti. Tämä päivän piristys tuli siltä yhdeltä pitkäaikaisimmalta ihanuudelta <3





Kyllä ne keskeneräiset vielä valmistuu jonain päivänä. Tärkeintä on matka...<3

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Syyskuun sunnuntai

Syksy etenee vauhdilla eikä minkään näköisiä syksyisiä neuleprojekteja ole menossa. Tänään korjasin asian tämän suhteen. Rinssi oli mummolassa hoidossa, joten äiti pääsi rentoutumaan omien Villamummojensa kanssa. Tuloksena ompeluseura, pyjamabileet sekä sunnuntain kirpparikierros, joka päättyi hieman vahingossa Tampereen Lankamaailmaan. Tuloksena kassillinen uusia lankoja, joista kaikki päätyivät tänään vielä puikoille.

Seuraavana suunnitelmissa on tehdä pitkä ja pehmeä neuletakki syksyyn tästä yhdistelmästä:




Teeteen Alpakka-bukleen ja Hjertegarnin Lima-täysvillaisen langan yhdistelmä on juuri sitä mitä olen etsinyt. Halusin jotain rouheaa, mutta silti kevyttä ja pehmeää. Mallitilkun neulottuani olen täysin myyty ja vakuuttunut, alpakan ja villan yhdistelmä on täydellinen. Juuri sellainen pinta kuin toivoinkin! Ja kaiken lisäksi totesin kasin puikot sopivaksi tähän, joten neule valmistunee kovinkin nopeasti.

Ja sitten toinen lankalöytöni sekä aiemmin viikolla ostamani uusi aarteeni...


Virkkuri 3 on jo ennakkotilauksessa ja sormet syyhyävät näistä jo käsillä olevista. Sinapinkeltainen lanka löysi tiensä puikoille ja siitä tulee ihan pikaa pikaa huivi.

Niin ja sitten vielä kirpparilöytö, kyllä tytön nyt kelpaa!






torstai 20. elokuuta 2015

Poolokaulus on POP



Näitä valmiita töitähän syntyy kuin sieniä sateella! Tämä kesä on tehnyt allekirjoittaneelle hyvää ihan kaikessa mielessä! Tuottavuus on noussut samaan aikaan kuin tyhjäntoimittaminen laskenut. Rinssin neule valmistui jo nyt! Ennen kuin seuraava talvi edes kolkuttelee ovia. Ja mikä olikaan parhain valinta kuvauspäiväksi kuin kesän paras kesäpäivä! Lämpöä +24 ja tuulen hiventäkään ei näkynyt. Mallini sortui kuumuuden alla ja hänen aina niin positiivinen asenne elämään katosi paidan päälleen saatuaan. Tämän vuoksi lähdin hakemaan hieman erilaista lähestymistaktiikkaa kuvausten loppuun saattamiseksi. Huijasin hänet uimarannalle viltin ja lelujen kera, missä tunnin uimisen jälkeen läväytin kortit tiskiin. Ihan yhtä huonoin tuloksin kuin kotonakin. Ai sitä onnen ilmettä kun hän sai uuden neuleen päälle. Olen kovin iloisesti yllättynyt siitä, että saumojen neulos kestää kovemmankin repimisen sekä leikkiautoilla raapimisen. Totesin Rinssin vihaavan poolokauluksia. Hyvä, että sellainen tuli neuleeseen kuitenkin tehtyä ajattelematta asiaa sen suuremmin! Näin varmistetaan neuleen varmasti jatkuva ja suuri käyttöaste.

Rantareissusta vielä sen verran, että Rinssin rakkaus veteen on selvästi perintöä molemmilta vanhemmilta. Sen verta tunteikkaasti hän päästeli menemään paita päällä huulet kylmästä hytisten. Ja näemmä hän rakastaa vettä niin paljon, että järveen voi kahlata uimareissun päätyttyä kuvausvaatteet päällä ihan vain mielenosoitukseksi. Lopputuloksesta (kuvien suhteen) olen positiivisesti yllättynyt sillä käsissäni oli kuvaushetkellä kamera, katkerasti huutava lapsi sekä täysin märät farkut. Lisäksi ne uimarannalla olleet muutamat kanssaihmiset hieman häiritsivät  viileän syksyistä kuvausasetelmaa. Huvia heille ainakin riitti.





Pahoittelen kädentien saumojen huonoa istuvuutta, näitä kappaleita ei ole venytelty ennen yhdistämistä. Parsin onnessani ne yhteen ennen minkäänlaista viimeistelyä. Kyllä ne siitä käytössä tasoittuvat. Lankana oli Debbie Bliss:in Baby Casmerino ja malli on (myös jäljen peruusteella) ihka oman pään tuotoksia. Juuri täydellinen Rinssin käyttöön ja pehmeä iholla. Ja koska paita valmistui ennätysajassa, niin kasvunvaraakin löytyy. Toisaalta, mitä suurempi sen parempi, ei ole huolta jos seuraava vähän myöhästyy.

Aloitin muuten jo uutta projektiakin! Nimittäin tämän vuoden joululahjoja! Viime vuotisetkin ovat toki vielä kesken, aloitin yhden vain lisäksi rinnalle ja toivotaan myötäistä tuulta niille kaikille.

Oman elämänsä aurinko toivottaa lämpöisiä elokuun iltoja ja muistuttaa että poolo on kuuminta hottia nyt!





lauantai 25. heinäkuuta 2015

VIHDOIN VALMIS!!!

Siinä se on! Peitto, joka on antanut odottaa itseänsä vaivaiset 3 vuotta!


Ohje on Novitan syksy 2012 lehdestä ja löytyy sähköisenä myös täältä. Ohje oli superhelppo (osaa tollompikin virkkaaja) ja lappusia virkkasi vauhdilla. Ongelmana oli ainoastaan allekirjoittaneen hitaus saada valmiita lappuja kiinni toisiinsa. Lankana toimi Novitan Hanko, jota ei tällä hetkellä taida enää olla Novitan valikoimissa. Mutta mikä tahansa paksumpi puuvillalanka käy.



sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Mummon antama aarre

Kesälomalla on ihana olla jo ihan sen vuoksi, että käsitöille jää ihan OIKEASTI aikaa! Saa istua keskellä kesäyötä keinussa ja neuloa katsellen samalla taivaalle hiljalleen hipuvaa kuuta. Nauttia valkoviiniä ja kuunnella vanhoja iskelmiä. Vaikkakin tämän kesän loma oli normaalia lyhyempi, siihen mahtui normaalia enemmän ELÄMISTÄ. Itse asiassa koko kesä on ollut elämistä ja nauttimista! On ollut festareita, keikkoja, ystäviä, perhettä, hääjuhlia, eräät tärkeät kaksivuotissynttärit, matkailua, loikoilua, lukemista, käsitöitä ja ennen kaikkea Rinssin kepposia. Ja koitetaan nyt vielä lisätä tuohon listaan blogin kirjoittaminenkin. 

Mummoni kaivoi kätköistään tässä eräänä päivänä todellisen aarteen, josta tulikin heti seuraava keskeneräinen käsityöni. Olen jo pitkän aikaa ihaillut ja haaveillut virkatusta päiväpeitosta. Jotenkin niin ihanan mummomaista ja houkuttelevaa! Äitini ei kuitenkaan suostunut luopumaan omistaan (omistaa kaksi, tuo onnellinen), joten joudun väkertämään peiton aivan itse. Ja kuin kohtalon johdatuksesta sain käsiini mallin, jonka joku ystävä on joskus vuonna keppi virkannut mummolle. Ihana, ihana ja ihana, eikö olekin?!?



Tällä mennään, vanhempani veikkasivat valmistumisvuodeksi 2025. Itse veikkasin optimistisesti ensi kesää, en halua odottaa kymmentä vuotta! Ihan aikuistenoikeasti tästähän tulee ikuisuusprojekti 6-säikeisellä kalalangalla ja kakkosen virkkuukoukulla...Mutta pakahduttavan ihana sellainen! Olen viidentoista rivin jälkeen aivan koukussa ja huomenna alkavat työt! Miksi tämä ei voinut löytyä jo loman alussa?!?

Veljeni muuten esitti tässä viikonloppuna kesken eräisiä töitä pohitiessani hyvän kysymyksen, jota jäin oikein pohtimaan. Kuuluuko kaikkien käsitöiden edes valmistua? Hänellä oli analyysi siitä, ettei tunne yhtään käsitöitä tekevää naisihmistä, jolla ei olisi ainakin kaksi työtä kesken samaan aikaan kun halii uusia lankoja seuraavaan työhön. Otoksen laajutta en tullut kysyneeksi, ehkä on parempi etten tiedä hänen tunteman naismassan laajuutta ;D Mutta palatakseni hänen kysymykseensä, eihän niiden todellakaan kuulu. Käsitöiden kuuluu herättää intoa, luomisvimmaa ja iloa. Niiden kuuluu rentouttaa ja auttaa unohtamaan ikävät asiat. Totta kai jokaisen neuletyön haluaisi nähdä valmiina, mutta tällä aloitustahdilla se ei tule ikinä olemaan mahdollista! Tämä mielessä olikin ihana aloittaa virkkaamaan kaistaleita ihan vailla minkäänlaista ymmärrystä, että kuinka kauan tuo OIKEASTI tulee viemään. Syrän ihan pakahtuu siitä visiosta, millainen peitto noista kaistaleista syntyykään.

On niitä valmiitakin töitä. Jahka tässä ehtii...

torstai 9. huhtikuuta 2015

Ihan oikean kokoinen vauvapeitto

Nyt on sen verta iso vaihde päällä, että ihan toista blogitekstiä pukkaa viikon sisään! Syytetään tästä kevättä...Eiköhän tässä pian sitten taas palata ruotuun ja päivityksiä lähtee tulemaan noin kahden kuukauden välein. 

Rinssille syntyi sukulaisvauva tuossa helmikuussa ja halusin neuloa hänelle jotain pientä mutta spesiaalia. Siitä se ajatus sitten lähti: 


Alussa oli hieno idea kirjailla tekstiä tuohon lipun yläpuolelle, mutta valmistusteknisistä syistä (teksti näytti noin kolmevuotiaan tekemältä pistotyöltä) sitä en koskaan valmiiseen peittoon toteuttanut. Idea Senegalin lipusta tuli ihan puhtaasti uuden tulokkaan isän kotimaasta. Lankana käytin Novitan Nallea sekä Woolia sekaisin eikä itse peiton neulomisessa ollut sen kummempia kommervenkkejä. Loin niin paljon silmukoita kuin halusin leveyttä ja annoin mennä.

Peittohan on neulottu ihan sileänä tasoneuleena. Lipun toteutin kaksipuolisena kirjoneuleena ja voin kertoa ettei toimi tällaisessa työssä. Ei niin mitenkään. Sikäli hauska idea mutta ei yksinkertaisesti toimi työssä, jossa suurin osa toteutetaan yksipuoleisena tasoneuleena ja vain pieni kuvio neulottaan kaksipuoleisena. Tulee liikaa rumaa reunaa ja pieniä reikiä, joita pitää jälkikäteen paikkailla ja joita allekirjoittanut kammoaa ylikaiken. Huomatkaa myös nätti reuna, jonka virkkasin! Sekin on ihan peruskauraa; ensin virkataan haluttu määrä kiinteitä kerroksia ja sen jälkeen virkataan seitsemän pylvästä joka kolmanteen silmukkaan.

Peitto muuten valmistui nopeammin kuin Rinssin oma. Ja pysyi tämän vuoksi ihan inhimillisen kokoisena!



Kevät kutittelee jo sormenpäitä ja ideoita olisi vaikka muille jakaa. Tällä hetkellä puikoillani on (edelleen) Rinssin neule, joka toivottavasti valmistuisi hänen uuden toppaliivin kanssa pidettäväksi ennen kuin hän lähtee kouluun. Ja se torkkupeitto, se olisi saatava valmiiksi. Lisäksi tein loistavan jemmalöydön ja löysin järjettömän kasan täysbambuista lankaa! Siitä olisi tarkoitus tehdä raitaneule itselleni, jota voin pitää lämpiminä heinäkuun öinä mökkireissulla laiturilla istuessani. Paidan valmistumisen jälkeen tarvitseekin enää rukoilla niitä lämpimiä heinäkuun öitä sekä hankkia se järvenrantamökki. Mutta siitä haaveillessa ehtii taas muutaman rivin neulomaan...

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Siksak-peitto

Tänään oli niin keväinen päivä, että oli pakko kuvata vihdoin se Rinssin kuuluisa "vauvapeitto"! Tämänhän aloitin jo hyvissä ajoin ennen Rinssin oletettua syntymää (vajaa kaksi vuotta sitten) maatessani liikuntakiellossa sairaalassa. Hän kuitenkin päätti ottaa niin pahan varaslähdön tähän elämään, että äiskän virkkaustaidot ja -kyvyt katosivat hetkeksi kokonaan. Peitto paisui paisumistaan Rinssin kasvaessa. Lopulta oli pantava stoppi, muuten olisin saanut virkata päiväpeiton parisänkyyn.



Langat olivat alunperin jämälankoja, mutta yllättäen koon kasvaessa joutui sitten hakemaan vähän lisää lankoja, joista tuli sitten uusia jämälankoja. Tarvitsee kai aloittaa joku uusi projekti, niitä kun on harvinaisen vähän tällä hetkellä kesken. Peitossa on sekaisin merseroituja puuvillalankoja sekä bambusekoittita. Siksak-tekniikka on muuten helppoa ja sen osaa vaikka peukalo olisi keskellä kämmentä! Idea on siinä, että tietyin väliajoin virkataan pylväitä samaan silmukkaan (=lisätään) ja tietyin väliajoin puolestaan hypätään silmukoita ylitse (=vähennetään). Ohjeita ja kaavioita tähän on netti pullollaan. Oma ohjeeni tuli jälleen kerran omasta päästä, tärkeimpänä erona mainittakoon kaksi asiaa. Yleensä ohjeissa virkataan ketjusilmukka lisäyspylväiden väliin. Tästähän muodostuu luonnollisesti pienen pieni pystysuora reikärivistö huipun korkeimmalle kohdalle. Vältääkseni tällaisen reikärivistön, virkkasin lisäykset ilman ketjusilmukkaa ja sain lopputulokseksi tasaisen pinnan. Eli virkkasin kaksi pylvästä samaan silmukkaan ja viereiseen toiset kaksi. Kaventamisessa minulla oli myös hieman erilainen tekniikka, joka saa mielestäni tiukemmat "kurvit" aikaiseksi.

Kaventaessa virkataan ensin ensimmäinen pylväs puoliväliin...
Jonka jälkeen tehdään toinen pylväs normaalisti vetäen lanka myös ensimmäisen pylvään läpi.


Kerroksen alussa ja lopussa on muistettava virkata kaksi pylvästä samaan silmukkaan, jotta peitto ei lähde kaventumaan! Peiton värit ovat mielestäni onnistuneet, juuri Rinssin arvoiset. Jämälangoista (tai jämälankojen jämälangoista) syntyy usein herkullisia yhdistelmiä!






sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuolettavan pehmeä kotipaita

Vihdoin se on valmis! Paita, joka aloitettiin terapiatyönä kohtuullisen kuoppaisessa elämänvaiheessa ja jota on työstetty varmasti reilut kolme vuotta. Nyt oli aika neuloa viimeiset silmukat tähän pehmoiseen ihanuuteen. Tämä työ, jos mikä on ollut terapiaa parhaimmillaan.

Halusin jotain pehmeää, venyvää ja maanläheistä arkikäyttöön ja tässä lopputulos. Viimeinkin söpö, lämmin paita, johon mummon perintökoru istuu kuin nakutettu! Jopa Rinssin iskä yllättyi lopputuloksesta! Positiivisesti. Hänellä on nimittäin taustalla pieniä traumoja eräästä patenttipiposta, jonka hänelle neuloin ihan omalla mallilla...




Langaksi valikoitui aikoinaan Debbie Blissin Angel ja malliksi reteesti ihan oma malli omasta nokkelasta päästäni. Aina on hyvä päätös panostaa laadukkaisiin lankoihin, luoda silmukat ja tehdä mallia siinä samalla neuloessa. Ilman muistiinpanoja. Varsinkin kun työtä jatkaa rapiat neljä kertaa ja joka kerta toki uudella omalla mallilla. Se vuoksi kuvia ei otettu lähietäisyydeltä. Toisaalta langan ominaisuudet olivat soutamiseen ja huopaamiseen loistavat. Angel on 76 prosenttisesti super kid mohairia ja 24 prosenttisesti silkkiä. Silti lanka on erittäin helppo käsitellä ja toisin kuin useimpia mohairlankoja sitä voi purkaa ja neuloa aina uudelleen. Uskokaa, tämä on testattu kyseisen paidan kanssa useasti. Lisäksi Rinssi on antanut oman panoksensä TÄHÄNKIN työhön syömällä lankaa ja heittelemällä lankakeriä ympäri kämppää. Siltikin lankaa oli helppo työstää. Nämäkin langat hankin ihanasta lankakauppa Kerästä.

Mutta katsokaa neuleen pintaa! Eikö olekin upottavan ihana!?!



Nyt kahvia naamaan ja ruokakauppaan. Mulla alkoi nyt LOMA!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Käytännössä venyvä kauluri

Joulu on ollut jo takana pitkän aikaa, mutta minkäänlaisia joululahjapostauksia ei ole blogiin tippunut. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä ettei ole mitään mitä postata. Työn, lapsen ja muun elämän yhdistäminen johti tänä vuonna ihan täysin kaupasta ostettuihin lahjoihin. Ne optimistisesti aloitetut keskeneräiset valmistunevat tänä vuonna, ehkäpä sopivasti juuri jouluksi!

Valmiitakin töitä olisi taas kerran, jos ne jaksaisi kuvata. Mutta silloin kun on oikea valo sekä kiva ympäristö ei ole kameraa ja puolestaan kameran ollessa mukana ei kuvauksesta tule yhtikäs mitään. Sentään yhden kuvan olen saanut viikkojen aikana järjestettyä kameran kautta koneelle! Kyseessä on huivi, jonka Tapaninpäivänä neuloin lapsen ollessa päiväunilla. Lanka on ihanan ihanaa Debbie Blissin Palomaa. Nämä kerät tarttuivat ohikulkumatkalla käteen Lankakauppa Kerästä. (Oikeastihan en asu kaupan lähelläkään). Kerän lankoja hypistellessä iskee neulontavimma joka kerta ja aivan väkisin, niin ihania vyyhtejä sekä hyvää palvelua kaupasta saa. Huivi on kudottu korineulosta tehden. Tänä vuonna projektina on ottaa haltuun muutaman uudet neulepinnat!


Pituutta tekeleellä ei juuri ole, mutta ei tarvitsekaan. Kaulurit ovat ihan yhtä kivoja! Ja sitä paitsi se venyy käytännössä. Ihan oikeasti!



Mytty toisesta kuvakulmasta...


Tällä hetkellä puikoilla on muutama vuosi sitten aloitettu silkkimohairneule sekä tietysti se Rinssin talvineule. Rinssin neuleesta puuttuu puolet etukappaleesta, takakappale ja hihat, ei siis juuri mitään. Omasta neuleestani enää puolikas hiha! Kiitos vasta perustetun uuden neulekerhomme, Villamummojen kokouksien!