sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kuolettavan pehmeä kotipaita

Vihdoin se on valmis! Paita, joka aloitettiin terapiatyönä kohtuullisen kuoppaisessa elämänvaiheessa ja jota on työstetty varmasti reilut kolme vuotta. Nyt oli aika neuloa viimeiset silmukat tähän pehmoiseen ihanuuteen. Tämä työ, jos mikä on ollut terapiaa parhaimmillaan.

Halusin jotain pehmeää, venyvää ja maanläheistä arkikäyttöön ja tässä lopputulos. Viimeinkin söpö, lämmin paita, johon mummon perintökoru istuu kuin nakutettu! Jopa Rinssin iskä yllättyi lopputuloksesta! Positiivisesti. Hänellä on nimittäin taustalla pieniä traumoja eräästä patenttipiposta, jonka hänelle neuloin ihan omalla mallilla...




Langaksi valikoitui aikoinaan Debbie Blissin Angel ja malliksi reteesti ihan oma malli omasta nokkelasta päästäni. Aina on hyvä päätös panostaa laadukkaisiin lankoihin, luoda silmukat ja tehdä mallia siinä samalla neuloessa. Ilman muistiinpanoja. Varsinkin kun työtä jatkaa rapiat neljä kertaa ja joka kerta toki uudella omalla mallilla. Se vuoksi kuvia ei otettu lähietäisyydeltä. Toisaalta langan ominaisuudet olivat soutamiseen ja huopaamiseen loistavat. Angel on 76 prosenttisesti super kid mohairia ja 24 prosenttisesti silkkiä. Silti lanka on erittäin helppo käsitellä ja toisin kuin useimpia mohairlankoja sitä voi purkaa ja neuloa aina uudelleen. Uskokaa, tämä on testattu kyseisen paidan kanssa useasti. Lisäksi Rinssi on antanut oman panoksensä TÄHÄNKIN työhön syömällä lankaa ja heittelemällä lankakeriä ympäri kämppää. Siltikin lankaa oli helppo työstää. Nämäkin langat hankin ihanasta lankakauppa Kerästä.

Mutta katsokaa neuleen pintaa! Eikö olekin upottavan ihana!?!



Nyt kahvia naamaan ja ruokakauppaan. Mulla alkoi nyt LOMA!